SALMIAKKI-CHILIJÄÄTELÖ

Tästä tykkää! Tosin vähän liioiteltua puhua salmiakki-chilistä , kun sitä chiliä ei juurikaan huomaa, mutta salmiakkijäätelönä tosi hyvää. Tätä voisi jopa maistaa toisenkin kerran..

MAAKARIN MAKKARAT

Raaskinpa sittenkin! Kipeää teki mutta ei kaduta! Aluksi otin testailuun nämä kolme kaverusta.

Vottosen vihellys eli pitkä vaalea nakki oli kolmikosta ehdottomasti miedoimman makuinen mutta ei suinkaan mauton. Katalonian Carlos oli, kuten arvata saattaa, tulisin , mutta ei liian tulinen, chili pysytteli mukavana lämpönä taustalla ja antoi tilaa muillekin mauille. 

  Vaikeinta oli arvioida kolmikon viimeistään jäsentä, Huberin huilua. En oikein tiennyt, miten suhtautua sen juustoisuuteen, sillä yleensä vierastan juustomakkaroita niiden lötkön rakenteen ja kosteuden vuoksi. Ja tässä sitä juustoa nimittäin oli, sitä suorastaan valui makkarasta! Mutta siitä huolimatta makkara pysyi napakkana ja ennen kuin viimeinen pala oli syöty, päätin, että tykkään!

VUOLUPOSSULEIPÄ

Leipä on voideltu munavoilla ja sen päälle on ladottu Atrian vuolupossuviipaleita. Keskelle pistin vielä lusikallisen sinappikurkkusalaattia.

BROILERSALAATTI 2

 Tämä on lempisalaattini: lautaselle tai kulhoon revitään mielen mukaan erilaisia salaatteja ja yrttejä, niiden päälle lihaa,

 kalaa tai kanaa , jotain juustoa ja jotain hedelmää. Tässä versiossa on grillattua broileria , nektariinia , vadelmia ja mozzarella juustoa.

BROILERIA YRTTI-KERMAKASTIKKEESSA

Tähän kastikkeeseen liittyy pieni kömmähdys.

 Luin hätäisesti jostain lehdestä repäisemäni ohjeen ja päätin kokeilla sen mukaan valmistettuja kanankoipia.  Pikkuisen kyllä ihmettelin, että miksi ruoka tehdään kanan-  eikä mehevämmistä broilerinkoivista,  mutta hälläväliä. Sitäpaitsi eihän niitä kanankoipia mistään löytynyt , joten vaihdoin ne suosiolla broilerinkoipireisiksi.

  Ja ei muuta kuin kokeilemaan. Aluksi tehdään marinadi yhden sitruunan kuoresta, kourallisesta tuoreita timjaminlehtiä, suolasta, mustapippurista ja öljystä, hierotaan se koipien pintaan ja jätetään maustumaan. Ohjeessa sanottiin tunniksi mutta minun koipeni saivat maustua yön yli. Tai siis ne broilerinkoivet.

  Seuraavana päivänä ruskistin koivet (2 kpl) ohjeen mukaan ja siirsin ne sen jälkeen pataan, jonne ne saivat pian seurakseen kevyesti kuullotetut ja silputut puolikkaan punasipulin ja valkosipulinkynnen. Heitin päälle vielä kourallisen timjamia ja lisäsin ohjeen mukaan puolitoista lasillista valkoviiniä. Sen jälkeen pataa hauduteltiin hyvin miedolla lämmöllä noin tunnin ajan eli kunnes koivet olisivat täysin kypsiä. Ihan näin pitkää haudutusaika ei edes tarvittu, kun koivet olivat siinä kunnossa, että lihat alkoivat jo itsestään irrota luusta. Perkasin loputkin, laitoin lihat takaisin pataan ja lisäsin puolitoista desiä kuohukermaa. Siinä vaiheessa vähän jo ihmettelin, että kylläpä tulee liemevää kastiketta ja loppujen lopuksi puolet kastikkeesta päätyikin pienissä purkeissa pakasteeseen. Mutta  jäljelle jäänyt osa oli sitten tosi hyvää, samoin  koipilihat . 

 Tässä vaiheessa arvoitus alkoi ratketa, sillä lukaisin ohjeen tarkemmin läpi. Kyseessä eivät suinkaan olleet kanankoivet vaan kaninkoivet, jotka mitä luultavammin ovat hieman isompia kuin broilerinkoivet ja vaativat näin ollen pidemmän kypsymisajan ja enemmän nestettä.

  Mutta niin tai näin, kastikkeesta tuli tosi hyvää ja sitä valkoviini-kermakastikettakin on nyt sitten pakasteessa pahan päivän varalle yllin kyllin.

MÄNTYJÄÄTELÖ

En tiedä, johtuiko pettymys siitä, että olin niin pitkään odottanut että tämä jäätelö löytäisi tiensä lähikauppaan, mutta niin tai näin : jäätelö oli nimensä mukaisesti jymy-yllätys. Mutta ei mitenkään mukava yllätys!!!

Jos en olisi tiennyt,  että kyseessä on mäntyjäätelö, se olisi aivan vaivatta mennyt vaniljajäätelöstä. Maistoin jäätelöä jäisenä, maistoin sitä  osittain sulaneena ja lopulta aivan sulaneena, mutta mielikuvitusta  sai käyttää, että siitä olisi löytynyt edes pienen mäntyisen aromin. Sen sijaan se oli ällöttävän makeaa ja melkein vastenmielistä. Kuvittelin mielessäni siihen paljon paljon voimakkaampaa männyn makua ja vaikkapa ohuina raitoina mäntyistä kastiketta, mutta tällaisena... Kiitos ei, imeskelisin mieluummin vaikka mäntyaiheista lautasliinaa, siinäkin pääsee paremmin tunnelmaan...

KATKARAPULEIPÄ

Sain pitkästä aikaa käsiini  kunnon saaristolaisleipää ja tarkoitus oli tehdä oikein tajunnanräjäyttävä katkarapuvoileipä, sellainen joka paitsi maistuisi myös näyttäisi herkulliselta, vähän  tanskalaisleipien tyyliin. No tässä tämä lopputulos nyt on: aikomuksista vain ensimmäinen toteutui. Olisi pitänyt uskoa, että vähemmän on enemmän. Mutta kyllä siellä kaiken muun alla ne katkaravutkin lymyävät...

KATKARAPUSALAATTI

Suunnitelmissa oli tehdä katkarapusalaatti kerrankin ravuista tinkimättä ja niitä säästelemättä, mutta siinä salaattia väsätessäni kuitenkin vähän innostuin enkä säästänyt myöskään mangoa, kurkkua, tomaattia , punasipulia tai herneitä. Niinpä lopputuloksessa ei niistä ravuista näy enää pyrstönheilautustakaan, joten lopputulosta voisi kutsua vaikka Kätkörapusalaatiksi.

TOMAATTI-MOZZARELLA -TIKUT

Yhtä hyvin nimi voisi olla esimerkiksi tomaatti-vuohenjuusto , tomaatti-feta tai tomaatti-kotijuusto -tikut, olettaen siis, että tikkuihin olisi kyseisiä juustoja käytetty. Olennaista ei siis ole, mikä juusto on kyseessä, vaikka tomaatti ja mozzarella  ovatkin kuuluisa makupari, vaan se , että ovat aika söpöisen näköisiä ja nopeatekoisia. Ja hyvinhän tuo italialainen makumaailma mätsää saksalaisen kuivan kuohuviinin kanssa.

"VAASALAINEN"

En ole koskaan oikein ollut hampurilaisten ystävä. Varmasti yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun olen moisen herkun ostanut eikä kokemus ole ollut kovinkaan kummoinen: höttöinen sämpylä, sottaista syötävää... En kuulemma koskaan ole saanut oikein kunnon hampurilaista, sanovat. Olkoon sitten niin! Toistaiseksi ainoat kokeiluni ovat olleet kuvan kaltaisia ja nekin lähes olosuhteiden pakosta , kun kaapista on löytynyt kokeilun sopivia aineita. No, eihän tätä tietenkään hampurilaiseksi kutsua, koska leipänä on käytetty Vaasan taikaruis viipaleita, Mutta kutsuttakoon tätä sitten vaikka "vaasalaiseksi". Ja tämän nimenomaisen vaasalaisen suurin salaisuus on piilossa: se on kehittelemäni kirsikkamajoneesi, joka ei ole ollenkaan niin hassua kuin nimestä voisi päätellä.

SAVUKALASALAATTI

SAFARI AT SUNSET

2 osaa Amarula-likööriä

1 osa Amaretto -likööriä

1 osa citrusvodkaa

ripaus kanelia

Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän kuului sitruslikööri , mutta kun sitä ei sattunut löytymään , niin ajattelin,  että sitrusta kuin sitrusta... Ja tuskinpa tuo pieni tuunaus lopputulosta ainakaan huononsi, mutta ehkä tämä nyt pitäisi sitten nimetä vaikka "Yösafariksi"?

PIKALEIVOS

  Kahvin kanssa pitäisi keksiä jotain kivaa ,mutta kun ei ole aikaa eikä oikein haluakaan ruveta leipomaan. Onneksi kaapista löytyi suklaakeksejä , kirsikoita ja kermaa. Niistä taitavampi kokki loihtisi jo vaikka mitä mutta tällainen vähän laiskempi tapaus... No hyväähän tämäkin oli!

SAVULOHITAHNA

Poimin tämän ohjeen joskus kauan sitten jostakin jo unohtuneesta lähteestä ja mielestäni aineksia oli enemmänkin, mutta en saanut päähäni muuta kuin nämä. Mutta näistäkin syntyi hyvää jälkeä!

Mausta tuorejuusto piparjuurella, sitruunakuoriraasteella ja mustapippurilla

ja anna tekeytyä kylmässä. Lisää ennen tarjoilua lämminsavulohi reiluina lohkoina. Vaihtoehtoisesti lohen voi tietysti myös hienontaa ja tehdä sileää tahnaa. Sopii hyvin dippikastikkeeksi, kananmunanpuolikkaiden päälle tai ihan vain  leivän tai perunan kanssa syötäväksi.

LASAGNE  PITKÄN KAAVAN MUKAAN

Lasagne on aivan tavallinen mutta jauhelihakastikkeeksi tein kerrankin lähes oikeaoppisen ragun lähtien sofrittosta, sipuli -porkkana-lehtiselleri  -seoksesta, punaviiniä ja keittoaikaa säästämättä. Lopputulokseksi tulikin muhevan pehmeä ja täyteläisenmakuinen seos,  jolla ei ollut mitään tekemistä tavallisen jauhelihakastikkeen kanssa. Tulipahan nyt käytettyä pakastimeen pienissä tölkeissä säilömäni punaviinipullon loppukin, joka oli säilynyt ihan kelvollisena, vaikka sitten juotavaksi.

TONNIKALA TOAST

Täytteeseen on sekoitettu chilitonnikalaa, silputtua punasipulia ja omenaa , hieman ruohosipulituorejuustoa ja juustoraastetta ja sekä mausteeksi vähän  sinappia ja sitruunankuoriraastetta.

AMARULA-PIRTELÖ

Amarula on afrikkalaisen marulapuun hedelmistä tehty kermalikööri. Maku ei mielestäni juurikaan poikkea esimerkiksi Baileys'ta,  

ehkä siinä on pieni häivähdys hedelmäistä makua. Mutta näin isosta pullosta on varaa tehdä erilaisia drinkkikokeiluja , myös niitä hulluimpiakin. Tai miten sen nyt ottaa...

Laita tehosekoittimeen puolikas banaania , kolme mansikkaa ja ruokalusikallinen mustikoita,  jotka ovat saaneet ensin kohmettua vähän aikaa pakkasessa. Lisää 4 cl likööriä ja saman verran maustamatonta jogurttia ja surauta pirtelöksi. Ei yhtään pöhkömpi lopputulos, jogurtin happamuus taittaa mukavasti liköörin makeutta ja tuntuu kuin marulan hedelmäinen makukin nousisi paremmin esille. Tai ehkä se sittenkin on vain ne mansikat ja mustikat...?

GRATINOITU PARSA

Mitä tehdä jääkaapin vihanneslokerossa pari päivää nuutuneella parsanipulla? Kylvetys jääkylmässä vedessä virkisti jo ihmeesti, mutta entä sen jälkeen? Keitetyt parsat ja sitruunavoi kyllä maistuisivat , mutta kun talosta ei löytynyt sen enempää appelsiineja kuin sitruuniakaan. Siispä...

Keittokirjasta löytyi mielenkiintoinen ohje, parsaa italialaiseen tapaan, vaan kun kaapissa ei ollut sen paremmin ohjeen vaatimaa kuohukermaa kuin buffalomozzarellaakaan , niin ei muuta kuin soveltamaan. Kas näin:

nippu parsaa

1 dl ruokakermaa

1 dl juustoraastetta

1 mozzarella pallo

Lado huuhdellut parsat voideltuun uunivuokaan. 

Sekoita ruokakermasta ja juustoraastetta tahna ja levitä se parsojen päälle, Revi päällimmäiseksi mozzarella juusto. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

PESTONPUNAISET BROILERIPYÖRYKÄT KOOKOSKASTIKKEESSA

400 g broilerin jauhelihaa

1 muna

1 dl kaurahiutaleita

3 rkl punaista pestoa, esim. Pirkka

suolaa

Voisiko enää yksinkertaisempaa olla? Sekoita aineet yhteen. Lopputuloksena on hyvin löysä taikina, josta on vaikea muotoilla pyöryköitä, mutta kuin ihmeen kaupalla ne kuitenkin pysyvät paistettaessa koossa. Nämä rapeat pyörykät maistuvat sellaisenaankin, mutta jäljelle jääneestä pestosta tekaisee nopeasti myös kastikkeen lisukkeeksi. 

Nosta pyörykät pannulta ja siihen purkillinen Valion kookoksenmakuista ruokakermaa ja loput pestosta. Kiehauta ja anna keittyä kokoon niin halutessasi. Pyörykät voi tarjota erikseen kastikkeen kanssa tai sitten laittaa kastikkeen sekaan, jolloin ne  tosin pehmenevät , mutta myös imevät kookoksen makua itseensä.

Hyvää oli vaikka itse kehunkin!

WHITE LADY

1 osa Cointreau -likööriä

1 osa sitruunanmehua

4 osaa giniä

Ravistellaan jäiden kera. Tuloksena on kitalakea kutitteleva, kirpsakan kuiva

drinkki.

MANGOSALSA

Toukokuu on vasta puolivälissä ja sireenit ovat jo aloittaneet kukintansa.

Lämpömittari näyttää hellelukemia  ja mieli tekee jotain kylmää, raikasta salaattia...

Siispä kuutioidaan mangoa , silputaan punasipulia,  vähän valkosipulia ,  pikkuisen korianteria tai jotain muuta yrttiä ja chiliä maun mukaan, loraus sitruunanmehua ja säilytetään jääkaapissa tarjoiluun asti. Salsan kylmä raikkaus ja chilin polte ovat mukava yhdistelmä.

MANSIKKAINEN BROILERISALAATTI

Miten löytyikään näin vuodenaikaan sopivia lautasliinoja?

Eiväthän nämä Espanjan mansikat miltään maistu, mutta kauniita ne toki ovat...

Revi kulhon pohjalle maun mukaan salaattia, lisää broileria,  leipäjuustoa, kurkkua ja haluttuja marjoja tai hedelmiä.