BROILERIA YRTTI-KERMAKASTIKKEESSA

Tähän kastikkeeseen liittyy pieni kömmähdys.

 Luin hätäisesti jostain lehdestä repäisemäni ohjeen ja päätin kokeilla sen mukaan valmistettuja kanankoipia.  Pikkuisen kyllä ihmettelin, että miksi ruoka tehdään kanan-  eikä mehevämmistä broilerinkoivista,  mutta hälläväliä. Sitäpaitsi eihän niitä kanankoipia mistään löytynyt , joten vaihdoin ne suosiolla broilerinkoipireisiksi.

  Ja ei muuta kuin kokeilemaan. Aluksi tehdään marinadi yhden sitruunan kuoresta, kourallisesta tuoreita timjaminlehtiä, suolasta, mustapippurista ja öljystä, hierotaan se koipien pintaan ja jätetään maustumaan. Ohjeessa sanottiin tunniksi mutta minun koipeni saivat maustua yön yli. Tai siis ne broilerinkoivet.

  Seuraavana päivänä ruskistin koivet (2 kpl) ohjeen mukaan ja siirsin ne sen jälkeen pataan, jonne ne saivat pian seurakseen kevyesti kuullotetut ja silputut puolikkaan punasipulin ja valkosipulinkynnen. Heitin päälle vielä kourallisen timjamia ja lisäsin ohjeen mukaan puolitoista lasillista valkoviiniä. Sen jälkeen pataa hauduteltiin hyvin miedolla lämmöllä noin tunnin ajan eli kunnes koivet olisivat täysin kypsiä. Ihan näin pitkää haudutusaika ei edes tarvittu, kun koivet olivat siinä kunnossa, että lihat alkoivat jo itsestään irrota luusta. Perkasin loputkin, laitoin lihat takaisin pataan ja lisäsin puolitoista desiä kuohukermaa. Siinä vaiheessa vähän jo ihmettelin, että kylläpä tulee liemevää kastiketta ja loppujen lopuksi puolet kastikkeesta päätyikin pienissä purkeissa pakasteeseen. Mutta  jäljelle jäänyt osa oli sitten tosi hyvää, samoin  koipilihat . 

 Tässä vaiheessa arvoitus alkoi ratketa, sillä lukaisin ohjeen tarkemmin läpi. Kyseessä eivät suinkaan olleet kanankoivet vaan kaninkoivet, jotka mitä luultavammin ovat hieman isompia kuin broilerinkoivet ja vaativat näin ollen pidemmän kypsymisajan ja enemmän nestettä.

  Mutta niin tai näin, kastikkeesta tuli tosi hyvää ja sitä valkoviini-kermakastikettakin on nyt sitten pakasteessa pahan päivän varalle yllin kyllin.